Merkkihenkilöt

Simo Häyhä (1905- 2002), lempinimeltään Simuna oli maailman kaikkien aikojen menestynein tarkka-ampuja. Talvisodassa tämä venäläisten kauhu tai ”Valkoinen kuolema”, vähensi vihollisen rivejä yli 500 :lla osumalla. Paremman ja nopeamman tähtäinkuvan saadakseen ja turvallisuuden takia - kiikaritähtäin usein heijastaa ja sitä käyttäessä pää jää kymmenisen senttiä ylemmäs - Häyhä ampui avotähtäimillä "pystykorva"-tyyppisellä kiväärillään. Pystykorva eli jalkaväenkivääri Sako M28–30 on saanut lempinimensä tähtäimen koiran korvia muistuttavista korvakkeista.

Sotien jälkeen Häyhä viljeli maata Ruokolahden Utulassa ja Valkjärvellä. Hän harrasti eräilyä ja metsästystä mm Urho Kekkosen kanssa ja kasvatti metsästyskoiria.

Häyhä on haudattu Ruokolahden vanhalle hautausmaalle, kellotapulille vievän tien varteen.

ELLI JÄPPINEN (1844 - 1929) oli taitava hieroja ja parantaja. Hänen taitonsa tunnettiin Suomessa ja Venäjällä. Pelkästään Venäjälle hän teki 16 matkaa. Ansioistaan parantajana Elli Jäppinen olisi saanut professorin arvon, mutta hän ei sitä huolinut. ”Mie tahon olla vaa Haapsii Elli”, kerrotaan hänen sanoneen. ”Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä” –taulun 100-vuotisjuhlavuotena 1987 pystytti Ruokolahti-Seura muistokiven Elli Jäppisen haudalle.

Taiteilija Albert Edelfelt teki vuonna 1887 matkan Ruokolahdelle ja asui kansanparantaja Elli Jäppisen kodissa Jäppilänniemen Haapsiissa. Elli Jäppinen opasti taiteilijaa löytämään sopivia malleja ollen mallina itsekin.

Ruokolahden matkaltaan Edelfelt sai pysyviä vaikutteita, jotka heijastuivat koko hänen myöhempään tuotantoonsa.  Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä” on yksi Edelfeltin pääteoksista. Kun taulu kohta valmistuttuaan aloitti näyttelykierroksen suurissa taidekeskuksissa, sai se osakseen ennen näkemättömän huomion ja ihastuksen (Näyttelyt: Helsinki 1887, Pariisi 1888, Kööpenhamina 1888, Pariisi 1889, Pietari 1896, Tukholma 1897, Riika 1902, Berliini 1903, Budapest 1907, Malmö 1914, Tukholma 1916, Moskova-Riika 1934-35, Saksa 1935, Milano-Rooma 1937). Pariisin näyttelyn jälkeen Edelfelt kirjoitti Suomea tarkoittaen: ”Meitä ei nujerra mikään niin kauan kuin meillä on sellainen määrä elinvoimaa kuin tällä näyttelyllä olemme osoittaneet omistavamme.”

Taulu on nyt Ateneumin Taidemuseossa Helsingissä ja siitä on kaksi jäljennöstä Ruokolahdella. Toinen on kunnanvaltuuston istuntosalissa ja toinen kesäisin kotiseutumuseossa ja talviaikaan kirjastossa.

Rakennusmestari Viktor Einola (1866 – 1936) toimi teollisuuden rakentajana ja lukuisissa luottamustehtävissä ja yhdistyksissä Ruokolahdella. Rakennusmestariksi valmistuttuaan hän oli töissä Viipurin kaupungilla, Suomen Sähkökemiallisessa yhtiössä ja Osakeyhtiö Tornatorilla. Hän suunnitteli monia julkisia rakennuksia mm. Ruokolahden kunnalliskodin 1918-1920, Ruokolahden seurakuntakodin, kahdeksan kansakoulua, karjarakennuksia, asuntoja ja toimi Imatran työväenopiston rakennuspiirustuksen opettajana.

Akseli Einola (1894 – 1942) oli Viktor Einolan viidestä lapsesta vanhin. Hän oli kuvaamataidon opettaja, kuvittaja ja taiteilija, joka maalasi maisemakuvia ja runsaasti etsauksia. Taideopintoja Viipurissa ja näyttelyjä Suomessa ja ulkomailla.

Pietari Hannikainen (1813-1899) oli kirjailija, sanomalehtimies ja maanmittari. Hän kirjoitti ensimmäisen aitosuomalaisen näytelmän ”Silmänkääntäjän” ja suomenkielisiä novelleja sekä julkaisi ensimmäisen suomenkielisen lakikirjan ja oli modernin journalismin uranuurtaja Suomessa. Hän myös toimitti mm. Kanava-nimistä lehteä ja toimi ”Suomettaren” päätoimittajana. Pietari Hannikainen asui Ruokolahden Hölmölän kylässä Ahjärvellä. Hänet on haudattu Parikkalaan, jossa on myös hänen muistomerkkinsä.

Kansanparantaja, verenseisauttaja Olga Scheele (1898-1981) asui Hauklapin kylän Lapinlahden rannalla maatalon emäntänä. Olga Scheelen isä, myös kansanparantajana tunnettu Aatami Valtonen, opetti taitonsa tyttärelleen vähän ennen kuolemaansa. Siitä asti Olga Scheele auttoi kaikkia apua pyytäviä. Verenvuoden tyrehdyttämisen ohella hän tiesi keinot myös struuman ja migreenin parantamiseen.

Simo Keltanen (1891- 1965) maanviljelysteknikko 1917, Ruokolahden kunnankirjurina 1921 alkaen. Simo Keltanen kantoi kunnanjohtajanimikettä ensimmäisenä Suomessa vuoden 1949 alusta lähtien. Nuorisoseuratoiminta, raittiusaate ja  suojeluskuntatyö olivat Simo Keltasen tärkeitä aatteita.

Sulo Veikko Siitonen (1924 – 2003) oli taitava piirtäjä, kuvittaja (Imatran Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1946), kirjoittaja ja maanviljelijä Pohja-Lankilan kylässä Rautkorven tilalla ja maalarina Ruokolahden kunnan palveluksessa. Siitonen kirjoitti lähes 50 vuotta paikallislehtiin nimimerkillä SVS. Myöhemmin kirjoittaminen laajeni kotiseutuaiheisten kirjojen ja erilaisten historiikkien kirjoittamiseksi ja toimittamiseksi. Vuosien 1980-1997 välillä häneltä ilmestyi Ruokolahden kotiseutulukemistojen kuusiosainen sarja.

SVS oli aktiivisesti mukana Ruokolahden kansalaisopiston ja Ruokolahden Taideyhdistyksen toiminnassa ja kihlakunnan lautamiehenä 27 vuotta, saaden Herastuomarin arvonimen 1974. Kunnanvaltuuston jäsenenäkin hän oli kaksi valtuustokautta. Kotiseutuyhdistys Ruokolahti-Seuran jäsen hän oli vuodesta 1960 ja sen johtokunnassa 1971-97. Lisäksi hän sai lukuisia julkisia tunnustuksia ja kotiseutuneuvoksen arvonimen 1998.

Maanviljelijä, itseoppinut kansantaiteilija Kustaa Hupli (1901-2002) maalasi ensimmäisen taulunsa 54-vuotiaana ja taiteilijakausi kesti vuoteen 1983, jolloin hän oli maalannut lähes 40 naivistista taulua. Hupli maalasi muistikuviaan eläkkeelle jäätyään kolmentoista vuoden aikana kunnes kunnes näön heikkeneminen lopetti tämän harrastuksen. Hupli asui ikänsä Ahjärven Pekanmäellä.

Kuvanveistäjä, ”kuparin ruttaaja”, sähköasentaja Jaakko Äikäs (1932-2002) oli Ruokolahden Taideyhdistyksen perustajajäsen ja sen johtokunnan jäsen 8 vuotta. Hän teki elämänsä aikana parisenkymmentä isoa kuparista veistosta ja suuren joukon pienempiä teoksia sekä lukemattoman määrän käyttö- ja koruesineitä.  Hän ei myynyt töitään, mutta lähimmät Äikäksen työt ovat Ruokolahden kirjastossa, paikallisen Osuuspankin konttorissa Kurki ja Ruokolahden kirkossa kastemalja.

Työelämässä hän oli suurimman osan aikaa Kaukopään tehtailla sähköasentajana. Jaakko Äikäs teki taidetta harrastuksenaan vain syksyn ja talven pimeinä iltoina.

Keksijä, maanmittausinsinööri Tuomas Vohlonen (1877 – 1939) asui Ruokolahden Kekäleenmäellä. Hän teki lukuisia patentoituja keksintöjä, mm. suomalaisen neste- ja marssikompassin, ja perusti Suunto OY:n vuonna 1936. Ruokolahdella hän kehitteli kompassikeksintöään ja kokeili sitä koululiikunnassa pitäen suunnistautumiskursseja. Muita huomattavia keksintöjä olivat jatkuvalämmitteinen saunan uuni sekä hiihtoa eteenpäin vienyt Voitto-suksiside. Tuomas Vohlonen on haudattu Ruokolahden hautausmaalle.

Talousneuvos Paavo Pihlman (1914 - 2004) toimi isäpuolensa, kivenhakkaaja August Heinon yrityksessä ensin Ruokolahdella ja sitten Imatralla Heinon Kiviliikkeen toimitusjohtajana. Kivi oli hänelle elävä materiaali. Hän korosti rakennuskivien etsintää ja löysi itsekin uusia kivilaatuja, kehitti kiviteollisuuden laiteratkaisuja ja suri kivialan käsityötaidon hiipumista. Heinon Kiviliike oli aikoinaan Suomen kolmanneksi suurin muistokivien valmistaja. Hän toimi pitkään Kiviteollisuusliiton puheenjohtajana, Imatran Käsi- ja Pienteollisuusyhdistyksen puheenjohtajana ja Pienteollisuuden keskusliiton valtuustossa. Paavo Pihlman oli aktiivinen Rasilan nuorisoseuran jäsen, joka kuului myös Ruokolahden Säästöpankin isännistöön ja Osuusliike Imatran hallintoneuvostoon.

Taiteilija Eino Pätilä (1908-1974) oli Ruokolahden kotiseutuyhdistyksen, Ruokolahti-Seura ry:n perustaja, puheenjohtaja ja kotiseutumuseon perustaja. Eino Pätilä oli innokas kotiseutuihminen, jonka suhteiden ja ideoinnin tuloksena syntyivät mm. kirkon takana sijaitseva Edelfeltin muistokivi ja Entisten kirkkojen muistokivi Vanhalle hautausmaalle.

Amiraali Adolp von Weyman eli Aleksander Adolf von Weymarn (1810-1897) oli jo 12 vuotiaana merivoimien kadetti ja merikaartilainen 16 vuotiaana. Ylennyttyään vielä luutnantiksi, kapteeniluutnantiksi, kapteeniksi, kontra-amiraaliksi ja vara-amiraaliksi, hän 60 vuotiaana siirtyi reserviin ja vietti eläkevuotensa Rautionhovissa. Kuntalaiset sanoivat amiraalin olleen "keisarista kolmas mies". Weymarn lahjoitti Ruokolahden seurakuntataloon taulun "Ristiltä otto" vuonna 1875.