Historia

1572

 ”Pyhän Pietarin pitäjä” Jääski katkaistiin itä-länsi-suunnassa kahtia ja yläosalle annettiin nimi Ruokolahti. Ruokolahden kirkkopitäjä hoiti seurakunnalliset ja maalliset asiat. 

1638

Suur-Ruokolahden asukasluku oli 1 692. 

1747

Petter Langin öljyvärimaalaus ”Ehtoollisen asettaminen” valmistui, on Ruokolahden kirkossa. 

1752

Kellotapuli rakennettiin.  

1754

Ensimmäisessä väestönlaskussa Ruokolahdella oli 3 711 henkilöä (tai 5 313 henkilöä / E. Jauhiainen). 

1854

Ruokolahden nykyinen neljäs kirkko rakennettiin. Puisen sisäviisteisen ristikirkon on suunnitellut intendentti Ernst Lohrmann vuonna 1852. Rakennusmestari Theodor Johannes Tolpon johdolla rakennettu kirkko valmistui 1854. 

1868

Kuntakokouksia ryhdyttiin pitämään ja Ruokolahti kuntana perustettiin.  

1870

Kunnallislautakuntatyö alkoi.  

1873

Kauppaneuvos Savanderin perilliset lahjoittivat kirkkoon kristallikruunun, joka on edelleen valaisemassa kirkon keskellä. 

1875

Ruokolahden kunnan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Vaittilan kylässä. 

1879

Pitäjäntupa rakennettiin kirkonmäelle. 

1887

Taiteilija Albert Edelfelt teki matkan Ruokolahdelle ja asui kansanparantaja Elli Jäppisen kodissa Jäppilänniemen Haapsiissa.  

1890

Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi valittiin Johan Keltanen. Tätä tehtävää hän hoiti 23 vuotta. Keltanen piti toimistoaan kotonaan Tarkkolassa ja siellä säilytettiin myös kunnan rautaista rahakirstua. Kerran viikossa oli toimistopäivä pitäjätuvassa.  

1899

Ruokolahden Maamiesseura perustettiin. 

1900 

Ruokolahdella oli 8 658 asukasta. 

1900

Keltasen talo paloi ja rahakirstu eli kunnantoimisto siirrettiin tilapäisesti talon riiheen, kunnes uusi päärakennus valmistui. Tämä rahakirstu on nykyisin nähtävänä kotiseutumuseossa. 

1909

Kunnanvaltuustotyö alkoi Ruokolahdella. 

1917

Prinssi Oldenburg osti Rantalinnan (16.4.). 

1920

Vapaussodassa kaatuneiden muistomerkki pystytettiin Vanhalle hautausmaalle. 

1921

Simo Keltanen aloitti kunnankirjurina.  

1923

Kirkonkylän kansakoulu valmistui Vennonmäelle. 

1929

Rantalinna myytiin V.R. Konduktööriyhdistykselle. 

1933

Pitäjätupa paloi perustuksiaan myöten (kiirastorstaina 13.4.). Palo sai alkunsa pärekatolle lentäneestä kipinästä. Palon syttyessä talossa pidettiin kunnanvaltuuston istuntoa. Ennen istunnon keskeytystä sovittiin kuitenkin seuraavan kokouksen ajasta ja paikasta. 

1933

Uusi kunnantalo rakennettiin. Rakennuksen piirustukset teki arkkitehti Jalmari Lankinen Viipurista. Maapohja ostettiin Vappu, Aino ja Eino Pätilältä. Rakennusurakka annettiin K V Stenille. Talo valmistui viidessä kuukaudessa.  

1933

Ruokolahden asukasluku oli 17 424. 

1934

Seurakuntatalo rakennettiin palaneen pitäjäntuvan paikalle, talon suunnitteli rakennusmestari Viktor Einola.  

1936 

Valtuustossa oli 35 valtuutettua, joista kaksi oli naisia. 

1936

Lampsiinlammen rinteen hyppyrimäki rakennettiin (Ruokolahden Suojeluskunta). Kun suojeluskunta lakkautettiin 1944, siirtyi hyppyrimäki Ruokolahden Rajun omistukseen. Uusi omistaja korjasi mäen pari vuotta myöhemmin. Mäki todettiin käyttökelvottomaksi ja se purettiin 1950-luvun lopulla.  

1937

Uusi hautausmaa vihittiin käyttöön.  

1940

Talvisodan suurin ilmataistelu Ruokolahden yllä (29.2.).  

1947 

Suur-Ruokolahden viimeinen valtuuston kokous. 

1947

Kotiseutuyhdistys Ruokolahti-Seura ry perustettiin.  

1947

Ruokolahden asukasluku oli 30 600. 

1948 

Suomen ensimmäisenä kunnanjohtajana aloitti Simo Keltanen.  

1948

Imatra erotettiin Ruokolahdesta (1.1.). 

1948

Ruokolahden asukasluku oli 8 386. 

1951

Kunnanvaltuusto hyväksyi Gustaf von Numers’in suunnitteleman vaakunan.  

1952

Aikaisempien kirkkojen muistomerkki pystytettiin Vanhalle hautausmaalle, kolmannen kirkon sakastin rappujen kohdalle. 

1954

Aarne O. Aalto valittiin kunnanjohtajaksi (23.6.). 

1955

Ruokolahti-Seura pystytti Edelfeltin muistomerkki kirkon seinustalle paikkaan, jossa Edelfelt luonnosteli taulunsa ”Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä”.  

Kotiseutumuseo perustettiin kunnan omistamaan entiseen viljamakasiiniin. 

 Jaakkimassa vuonna 1929 perustettu kristillinen opisto aloitti toimintansa Sipiniemessä. 

1962

Kummakivi rauhoitettiin (7.7.).  

1965

Rakennuskaava Salosaaren asutusalueelle. 

Hyppyrimäki rakennettiin uudelleen. Ruokolahden kunta avusti mäen uudelleen rakentamista. Mäen alastulorinne oli vasemmalla entisestä mäestä, Lampsiinlammen itäpäässä. Mäkiennätys 37 m. Innostus mäkihyppyyn laantui ja uusitun hyppyrimäen käyttö jäi vähäiseksi. Mäki purettiin vuonna 1982. 

1972

Uusi kirkonkylän koulu valmistui. Kymen läänin ensimmäinen peruskoulu aloitti toimintansa Ruokolahdella. 

Keijo Sikiö valittiin kunnanjohtajaksi (aloitti virassa 15.3.).  

“Vuosisadan rajumyrsky” (8.7.) koetteli Ruokolahtea. 

1973

Ensimmäiseksi Ruokolahden Eukoksi valittiin Elli Karoniemi. 

1977

Jukolan viesti järjestettiin Ruokolahdella. 

1980

Ruokolahti-talo rakennettiin.  

1982

Ruokolahden sivistyslautakunta jakoi ensimmäisen kulttuuripalkinnon Sulo Siitoselle. 1993 alkaen siirryttiin vain yhteen kunnanhallituksen myöntämään Ruokolahti-palkintoon. 

1983

Ruokolahden kunnanhallitus jakoi ensimmäisen Ruokolahti-palkinnon Svante Nikulalle. 

1985

Ukonsalmensilta valmistui. Sen suunnitteli diplomi-insinööri Juhani Hyvönen. Silta korvasi salmen yli kulkeneen moottorilossin ja helpotti kulkemista Salo- ja Äitsaareen.  

1987

Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden lentäjien muistomerkki pystytettiin kirkkoaidan ulkopuolelle (Kaakkois-Suomen ilmasilta).  

1987

Ruokolahti-Seura pystytti muistokiven Elli Jäppisen haudalle keskimmäiselle hautausmaalle. 

1988

Ensimmäiseksi Ruokolahden Äijäksi valittiin Esko Paakkinen. 

1992

Leijonan havaitsi ensimmäiseksi metsätyönjohtaja  Martti Auvinen 23. päivä kesäkuuta ollessaan leimaamassa metsää Ruokolahdella. Kaksi päivää myöhemmin havainto julkaistiin paikallislehdessä ja siitä alkoi uskomattoman laaja uutisointi ja keskustelu leijonan ympärillä. Myöhemmin varmistui, että leijona todellakin vieraili Ruokolahden metsissä tuona kesänä. Petotutkija Erik S. Nyholm kävi paikalla toteamassa mm. jälkihavaintojen perusteella leijonan oleskelun Ruokolahden luonnossa. 

2001

Ruokolahden kunnankirjasto Suovilla valmistui. Rakennus on arkkitehtien Juhani Ahonen ja Pekka Luomajärvi suunnittelema. 

2002

Vesa Jäppinen aloitti kunnanjohtajana (1.2.). 

2004

Pohjalankila valittiin vuoden eteläkarjalaiseksi kyläksi. 

2009

Keskustaajaman osayleiskaava hyväksyttiin. 

2010

Ruokolahden asukasluku oli noin 5 700. 

Mietinsaari liitettiin Ruokolahteen. 

2011

Antti Pätilä aloitti kunnanjohtajana (1.3.). 

Ruokolahden liikuntahalli valmistui. 

2012

Tarkkolan seudun kylät valittiin vuoden eteläkarjalaiseksi kyläksi. 

2015

Ruokolahden päiväkoti valmistui keväällä. 

2018

Tuomo Sallinen aloitti kunnanjohtajana (1.8.). 

2018

Ruokolahden koulu valmistui (1.8.).  

2019

Vaittilanrannan ja Tapulinmäen kaavamuutosten tarkastelu aloitettiin. 

Ruokolahden kunnan väkiluku laski alle 5000:een. 

2020

Rasila Pumptrack-rata valmistui (avajaiset 5.9.).  

2021

Matias Hilden valittiin Ruokolahden kunnanjohtajaksi (1.2.) 

Eukkojen polku avattiin Ruokolahden kirkonmäen välittömään läheisyyteen. Polku on noin 3 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka esittelee kirkonseudun historiaa sekä sen erikoisia ja mielenkiintoisia geologisia muodostumia. Reitti alkaa sekä päättyy kotiseutumuseolle (Rasilantie 1), jossa on pysäköintitilaa. Matkan varrella on 18 opastaulua antamassa tietoa kyseisestä kohteesta. Reitti on pääosin metsäpolkua ja paikoin melko vaativaa, eikä siksi sovellu kaikilta osin liikuntarajoitteisille. 

Äitsaari valittiin Etelä-Karjalan vuoden kyläksi. 

2022

Vietettiin Ruokolahden 450-vuotisjuhlavuotta. 

Jukka-Pekka Bergman aloitti kunnanjohtajana (11.8.). 

2023

Outi Räikkönen sai Valtakunnan Virallinen Kylähullu XVII -tittelin. 

Virastotien kaavamuutos valmistui.  

Jaettiin ensimmäiset järjestötoimijoiden palkinnot. 

Ruokolahden koululla tarjotaan kouluterveyskyselyn perusteella Suomen maukkainta kouluruokaa. 

2024

Varhaiskasvatuksesta tuli maksutonta Ruokolahdella. 

Rasilaan valmistui kuntoportaat. 

2025

Ruokolahden uudistetun sataman avajaisia vietettiin 17.5.

 

 

Maailmankuulu Albert Edelfeltin maalaus "Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä" on pitäjässä osattu hyödyntää myös uusiutuvaksi paikalliskulttuuriksi. Kun kunnassa oli päätetty teettää taulusta kaksi jäljennöstä kertomaan Ruokolahden kansanperinteen vaalinnasta jopa taiteilijan siveltimellä, tarvittiin yhdistys huolehtimaan tauluista ja Edelfeltin perinnöstä - Ruokolahti-Seura perustettiin 1947.

Ruokolahden Martoissa syntyi oivallus valita ”uusi Ruokolahden Eukko” vaalimaan karjalaisen naisen olemusta ja ruokolahtelaista perinnettä. Ensimmäinen Eukko valittiin vuonna 1973 ja sen jälkeen joka toinen vuosi on käädyin kruunattu Ruokolahden Eukko pitäjän PR-henkilöksi, pitäjämannekiiniksi.

Ruokolahden Yrittäjät ry alkoivat vuodesta 1988 lähtien nimittämään Eukon rinnalle Ruokolahden Äijän. Aluksi Äijä valittiin joka vuosi, mutta myöhemmin joka toinen vuosi. Näin päästiin samaan rytmiin Eukon valinnan kanssa.

Eukot ovat luoneet uutta perinnettä järjestämällä heinäkuussa Ellin-päivät. Tapahtuma on nimettu Edelfeltin mallin Elli Jäppisen ja Ruokolahden ensimmäisen Eukon Elli Karoniemen mukaan. Ellin-päiville on kutsuttu naapurikuntien vastaavia ”viranhaltijoita” kuten Imatran Inkereitä ja Joutsenon Rieskaemäntiä.

Hallitsevana Ruokolahden Eukkona vaikuttaa Taina Paananen (2025-2027) ja Ruokolahden Äijänä Lauri Pulkkinen (2025-2027).

• 2025 Taina Paananen
• 2023 Anne Tella
• 2021 Outi Räikkönen
• 2019 Anna Lankinen
• 2017 Sirpa Monto
• 2015 Raija Salakka
• 2013 Virve Niiranen
• 2011 Airi Ruokonen
• 2009 Sirkka-Liisa Näräkkä
• 2007 Johanna Pulkkinen
• 2005 Anna-Liisa Heinänen
• 2003 Leena Laukkanen
• 2001 Anja Koivuvaara
• 1999 Seija Lifländer
• 1997 Aino Tiilikainen
• 1995 Terttu Rantasola
• 1993 Eeva-Liisa Huhtanen
• 1991 Edith Teräväinen
• 1989 Martta Puolakka
• 1987 Maija Nevalainen
• 1985 Bertta Rita
• 1983 Helvi Hämäläinen
• 1981 Toini Pellinen
• 1979 Jenny Partinen
• 1977 Aini Haikala
• 1975 Elvi Tukiainen
• 1973 Elli Karoniemi

• 2025 Lauri Pulkkinen
• 2023 Markku Heinänen
• 2021 Matti Jaatinen
• 2019 Väinö Lifländer
• 2017 Jari Niiranen
• 2015 Kari Toiviainen
• 2013 Pertti "Pepe" Kovanen
• 2011 Paavo Hirvonen
• 2009 Toivo Launiainen
• 2007 Harri Tonder
• 2005 Veikko Härkönen
• 2003 Erkki Ainasjärvi
• 2001 Keijo Sikiö
• 1998 Heikki Vanhanen
• 1997 Aarre Rita
• 1995 Matti Koivuvaara
• 1994 Martti Peltonen
• 1993 Erkki Vertanen
• 1992 Jukka Pettinen
• 1991 Kaarlo Salmela
• 1990 Erkki Luumi
• 1989 Reino Leinonen
• 1988 Esko Paakkinen

Menneinä vuosisatoina Ruokolahti tunnettiin eksoottisena erämaapitäjänä Saimaan rannalla sopivan matkan päässä Viipurista ja Pietarista. Imatran alueen kuuluessa Ruokolahteen Imatrankoski oli Ruokolahden tunnetuin luonnonnähtävyys ja matkailukohde.

Luonto on edelleen lähellä ruokolahtelaisten sydäntä. Siinä riittää ihmeteltävää. Ilmielävän leijonan seikkailu Ruokolahden metsissä oli valtakunnan tarkimmin seurattu tapahtuma kesä-heinäkuussa 1992. Leijonan havaitsi ensimmäiseksi metsätyönjohtaja Martti Auvinen 23. päivänä kesäkuuta ollessaan leimaamassa metsää Ruokolahdella. Kaksi päivää myöhemmin havainto julkaistiin paikallislehdessä ja siitä alkoi uskomattoman laaja uutisointi ja keskustelu leijonan ympärillä.

Myöhemmin on varmistunut, että leijona todellakin vieraili Ruokolahden metsissä tuona kesänä. Petotutkija Erik S. Nyholm kävi paikalla toteamassa mm. jälkihavaintojen perusteella leijonan oleskelun Ruokolahden luonnossa. Marjanpoiminta ja muu luonnossa liikkuminen jäi hiukan vähemmälle tuona kesänä Ruokolahdella. Leijona ei kuitenkaan hätyytellyt ihmisiä ja poistui syyskesällä rajan taakse, mistä se lienee tullutkin. Emme tiedä, joutuiko leijona takaisin sirkukseen, mistä sen arveltiin karanneen, vai aloittiko se vapaan leijonan uljaan elämän Venäjän laajoilla aroilla länsiseikkailunsa jälkeen.

Leijonan tapaisia elämyksiä ei Ruokolahdellakaan aina koe, mutta luonto tarjoaa monenlaista ihmeteltävää siellä liikkujalle. Suurenmoiset järvi- ja metsämaisemat sekä monipuolinen eläimistö karhuista ja susista alkaen luovat ihmiselle mahdollisuuden palata juurilleen sanan koko merkityksessä.

Elviksi nimetystä leijonasta muistuttavat nykyään myös keskustaajaman kolmea sisääntuloa vartioivat marmoriset leijonapatsaat sekä torin laidassa majaileva patsas.

Simo Häyhä (1905- 2002), lempinimeltään Simuna oli maailman kaikkien aikojen menestynein tarkka-ampuja. Talvisodassa tämä venäläisten kauhu tai ”Valkoinen kuolema”, vähensi vihollisen rivejä yli 500 :lla osumalla. Paremman ja nopeamman tähtäinkuvan saadakseen ja turvallisuuden takia - kiikaritähtäin usein heijastaa ja sitä käyttäessä pää jää kymmenisen senttiä ylemmäs - Häyhä ampui avotähtäimillä "pystykorva"-tyyppisellä kiväärillään. Pystykorva eli jalkaväenkivääri Sako M28–30 on saanut lempinimensä tähtäimen koiran korvia muistuttavista korvakkeista.

Sotien jälkeen Häyhä viljeli maata Ruokolahden Utulassa ja Valkjärvellä. Hän harrasti eräilyä ja metsästystä mm Urho Kekkosen kanssa ja kasvatti metsästyskoiria.

Häyhä on haudattu Ruokolahden vanhalle hautausmaalle, kellotapulille vievän tien varteen.

Elli Jäppinen (1844 - 1929) oli taitava hieroja ja parantaja. Hänen taitonsa tunnettiin Suomessa ja Venäjällä. Pelkästään Venäjälle hän teki 16 matkaa. Ansioistaan parantajana Elli Jäppinen olisi saanut professorin arvon, mutta hän ei sitä huolinut. ”Mie tahon olla vaa Haapsii Elli”, kerrotaan hänen sanoneen. ”Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä” –taulun 100-vuotisjuhlavuotena 1987 pystytti Ruokolahti-Seura muistokiven Elli Jäppisen haudalle.

Taiteilija Albert Edelfelt teki vuonna 1887 matkan Ruokolahdelle ja asui kansanparantaja Elli Jäppisen kodissa Jäppilänniemen Haapsiissa. Elli Jäppinen opasti taiteilijaa löytämään sopivia malleja ollen mallina itsekin.

Ruokolahden matkaltaan Edelfelt sai pysyviä vaikutteita, jotka heijastuivat koko hänen myöhempään tuotantoonsa.  Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä” on yksi Edelfeltin pääteoksista. Kun taulu kohta valmistuttuaan aloitti näyttelykierroksen suurissa taidekeskuksissa, sai se osakseen ennen näkemättömän huomion ja ihastuksen (Näyttelyt: Helsinki 1887, Pariisi 1888, Kööpenhamina 1888, Pariisi 1889, Pietari 1896, Tukholma 1897, Riika 1902, Berliini 1903, Budapest 1907, Malmö 1914, Tukholma 1916, Moskova-Riika 1934-35, Saksa 1935, Milano-Rooma 1937). Pariisin näyttelyn jälkeen Edelfelt kirjoitti Suomea tarkoittaen: ”Meitä ei nujerra mikään niin kauan kuin meillä on sellainen määrä elinvoimaa kuin tällä näyttelyllä olemme osoittaneet omistavamme.”

Taulu on nyt Ateneumin Taidemuseossa Helsingissä ja siitä on kaksi jäljennöstä Ruokolahdella. Toinen on kunnanvaltuuston istuntosalissa ja toinen kesäisin kotiseutumuseossa ja talviaikaan kirjastossa.

Rakennusmestari Viktor Einola (1866 – 1936) toimi teollisuuden rakentajana ja lukuisissa luottamustehtävissä ja yhdistyksissä Ruokolahdella. Rakennusmestariksi valmistuttuaan hän oli töissä Viipurin kaupungilla, Suomen Sähkökemiallisessa yhtiössä ja Osakeyhtiö Tornatorilla. Hän suunnitteli monia julkisia rakennuksia mm. Ruokolahden kunnalliskodin 1918-1920, Ruokolahden seurakuntakodin, kahdeksan kansakoulua, karjarakennuksia, asuntoja ja toimi Imatran työväenopiston rakennuspiirustuksen opettajana.

Akseli Einola (1894 – 1942) oli Viktor Einolan viidestä lapsesta vanhin. Hän oli kuvaamataidon opettaja, kuvittaja ja taiteilija, joka maalasi maisemakuvia ja runsaasti etsauksia. Taideopintoja Viipurissa ja näyttelyjä Suomessa ja ulkomailla.

Pietari Hannikainen (1813-1899) oli kirjailija, sanomalehtimies ja maanmittari. Hän kirjoitti ensimmäisen aitosuomalaisen näytelmän ”Silmänkääntäjän” ja suomenkielisiä novelleja sekä julkaisi ensimmäisen suomenkielisen lakikirjan ja oli modernin journalismin uranuurtaja Suomessa. Hän myös toimitti mm. Kanava-nimistä lehteä ja toimi ”Suomettaren” päätoimittajana. Pietari Hannikainen asui Ruokolahden Hölmölän kylässä Ahjärvellä. Hänet on haudattu Parikkalaan, jossa on myös hänen muistomerkkinsä.

Kansanparantaja, verenseisauttaja Olga Scheele (1898-1981) asui Hauklapin kylän Lapinlahden rannalla maatalon emäntänä. Olga Scheelen isä, myös kansanparantajana tunnettu Aatami Valtonen, opetti taitonsa tyttärelleen vähän ennen kuolemaansa. Siitä asti Olga Scheele auttoi kaikkia apua pyytäviä. Verenvuoden tyrehdyttämisen ohella hän tiesi keinot myös struuman ja migreenin parantamiseen.

Simo Keltanen (1891- 1965) maanviljelysteknikko 1917, Ruokolahden kunnankirjurina 1921 alkaen. Simo Keltanen kantoi kunnanjohtajanimikettä ensimmäisenä Suomessa vuoden 1949 alusta lähtien. Nuorisoseuratoiminta, raittiusaate ja  suojeluskuntatyö olivat Simo Keltasen tärkeitä aatteita.

Sulo Veikko Siitonen (1924 – 2003) oli taitava piirtäjä, kuvittaja (Imatran Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1946), kirjoittaja ja maanviljelijä Pohja-Lankilan kylässä Rautkorven tilalla ja maalarina Ruokolahden kunnan palveluksessa. Siitonen kirjoitti lähes 50 vuotta paikallislehtiin nimimerkillä SVS. Myöhemmin kirjoittaminen laajeni kotiseutuaiheisten kirjojen ja erilaisten historiikkien kirjoittamiseksi ja toimittamiseksi. Vuosien 1980-1997 välillä häneltä ilmestyi Ruokolahden kotiseutulukemistojen kuusiosainen sarja.

SVS oli aktiivisesti mukana Ruokolahden kansalaisopiston ja Ruokolahden Taideyhdistyksen toiminnassa ja kihlakunnan lautamiehenä 27 vuotta, saaden Herastuomarin arvonimen 1974. Kunnanvaltuuston jäsenenäkin hän oli kaksi valtuustokautta. Kotiseutuyhdistys Ruokolahti-Seuran jäsen hän oli vuodesta 1960 ja sen johtokunnassa 1971-97. Lisäksi hän sai lukuisia julkisia tunnustuksia ja kotiseutuneuvoksen arvonimen 1998.

Maanviljelijä, itseoppinut kansantaiteilija Kustaa Hupli (1901-2002) maalasi ensimmäisen taulunsa 54-vuotiaana ja taiteilijakausi kesti vuoteen 1983, jolloin hän oli maalannut lähes 40 naivistista taulua. Hupli maalasi muistikuviaan eläkkeelle jäätyään kolmentoista vuoden aikana kunnes kunnes näön heikkeneminen lopetti tämän harrastuksen. Hupli asui ikänsä Ahjärven Pekanmäellä.

Kuvanveistäjä, ”kuparin ruttaaja”, sähköasentaja Jaakko Äikäs (1932-2002) oli Ruokolahden Taideyhdistyksen perustajajäsen ja sen johtokunnan jäsen 8 vuotta. Hän teki elämänsä aikana parisenkymmentä isoa kuparista veistosta ja suuren joukon pienempiä teoksia sekä lukemattoman määrän käyttö- ja koruesineitä.  Hän ei myynyt töitään, mutta lähimmät Äikäksen työt ovat Ruokolahden kirjastossa, paikallisen Osuuspankin konttorissa Kurki ja Ruokolahden kirkossa kastemalja.

Työelämässä hän oli suurimman osan aikaa Kaukopään tehtailla sähköasentajana. Jaakko Äikäs teki taidetta harrastuksenaan vain syksyn ja talven pimeinä iltoina.

Keksijä, maanmittausinsinööri Tuomas Vohlonen (1877 – 1939) asui Ruokolahden Kekäleenmäellä. Hän teki lukuisia patentoituja keksintöjä, mm. suomalaisen neste- ja marssikompassin, ja perusti Suunto OY:n vuonna 1936. Ruokolahdella hän kehitteli kompassikeksintöään ja kokeili sitä koululiikunnassa pitäen suunnistautumiskursseja. Muita huomattavia keksintöjä olivat jatkuvalämmitteinen saunan uuni sekä hiihtoa eteenpäin vienyt Voitto-suksiside. Tuomas Vohlonen on haudattu Ruokolahden hautausmaalle.

Talousneuvos Paavo Pihlman (1914 - 2004) toimi isäpuolensa, kivenhakkaaja August Heinon yrityksessä ensin Ruokolahdella ja sitten Imatralla Heinon Kiviliikkeen toimitusjohtajana. Kivi oli hänelle elävä materiaali. Hän korosti rakennuskivien etsintää ja löysi itsekin uusia kivilaatuja, kehitti kiviteollisuuden laiteratkaisuja ja suri kivialan käsityötaidon hiipumista. Heinon Kiviliike oli aikoinaan Suomen kolmanneksi suurin muistokivien valmistaja. Hän toimi pitkään Kiviteollisuusliiton puheenjohtajana, Imatran Käsi- ja Pienteollisuusyhdistyksen puheenjohtajana ja Pienteollisuuden keskusliiton valtuustossa. Paavo Pihlman oli aktiivinen Rasilan nuorisoseuran jäsen, joka kuului myös Ruokolahden Säästöpankin isännistöön ja Osuusliike Imatran hallintoneuvostoon.

Taiteilija Eino Pätilä (1908-1974) oli Ruokolahden kotiseutuyhdistyksen, Ruokolahti-Seura ry:n perustaja, puheenjohtaja ja kotiseutumuseon perustaja. Eino Pätilä oli innokas kotiseutuihminen, jonka suhteiden ja ideoinnin tuloksena syntyivät mm. kirkon takana sijaitseva Edelfeltin muistokivi ja Entisten kirkkojen muistokivi Vanhalle hautausmaalle.

Amiraali Adolp von Weyman eli Aleksander Adolf von Weymarn (1810-1897) oli jo 12 vuotiaana merivoimien kadetti ja merikaartilainen 16 vuotiaana. Ylennyttyään vielä luutnantiksi, kapteeniluutnantiksi, kapteeniksi, kontra-amiraaliksi ja vara-amiraaliksi, hän 60 vuotiaana siirtyi reserviin ja vietti eläkevuotensa Rautionhovissa. Kuntalaiset sanoivat amiraalin olleen "keisarista kolmas mies". Weymarn lahjoitti Ruokolahden seurakuntataloon taulun "Ristiltä otto" vuonna 1875.

Vuorineuvos Aleksander Lampén syntyi 20.7.1879 Venäjän Belozerskissa, josta perhe muutti Helsinkiin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1899 ja suoritti yhdellä kertaa kaksi insinöörin tutkintoa 1903. Opiskeltuaan Yhdysvalloissa ja Saksassa hän saapui 1907 Ruokolahden Tainionkoskelle rakentamaan kamferitehdasta. Vuonna 1909 hän siirtyi Ab Tornatorille teknilliseksi johtajaksi. Tornatorin tehtaiden toimitusjohtajana hän oli 1919–1932, jolloin hän asui Neitsytniemen kartanossa saksalaissyntyisen puolisonsa Lucien (os. Kottke) kanssa. Kokoomuslainen Lampén oli Suomen puolustusministeri 1925 ja presidentti P. E. Svinhufvudin valitsijamies 1931. Hän toimi Ruokolahden kunnanvaltuutettuna 1921–1923 ja koululautakunnan jäsenenä 1928–1930. Hän oli aikanaan kunnan merkittävin yksityinen veronmaksaja. Hän oli aktiivisesti mukana suojelukunnassa sekä vaikuttamassa Ruokolahden kunnan asuinolojen kehittämiseen. Hän tuki paikkakunnan urheiluseurojen ja työväenopiston toimintaa. Ruokolahdella asuessaan hänet kutsuttiin useiden puunjalostusalan edunvalvontajärjestöjen hallituksiin sekä valtion komiteoihin, kuten Valtion Koskivoimatoimikunnan ja Rautatiehallituksen neuvottelukunnan jäseneksi. Hän toimi myös Imatran Voiman hallintoneuvostossa. Aleks. ja Lucie Lampén muuttivat 1932 Punkaharjulle. Aleks. Lampén menehtyi sairauteen 56-vuotiaana Viipurin sotilassairaalassa 25.7.1935. Vuorineuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1929. Aleks. ja Lucie Lampén on haudattu yksityishautaan Punkaharjulle.